Rotu on viralliselta nimeltään Landseer Europeischer Continental Type, mutta lyhyemmin landseer. Landseer on suuri mustavalkoinen koira, joita pidetään nykyään lähinnä seurakoirina. Landseereille ja newfoundlandinkoirille on kuitenkin kehitetty oma lajinsa, vesipelastus, suuresta koostaan huolimatta landseer onkin varsinainen vesipeto ja mainio uimari. Landseer onkin varsin erikoinen rotu, sen lisäksi, että se on taitava uimari, sillä on erikoinen ominaisuus; se pystyy enemmän tai vähemmän "sukeltamaan". Landseerin rakennekin jo viestii sen hyvästä uimataidosta esim. landseereiden varpaiden välissä on oltava vahvat räpylät. Landseerilla ja newfoundlandinkoiralla on hyvin paljon samaa historiassa, kaikissa maissa rotuja ei vielä tunnistetakaan ominaan, vaan landseereita pidetään newfoundlandinkoiran mustavalkoisena tyyppinä.
Landseer rodun edustajia tavattiin jo 1770-luvulla, mutta tällöin rotu tunnettiin vielä nimellä "koira Newfoundlandista". Nämä koirat jakaantuivat 1800-luvulla kahdeksi erityypiksi; mustiksi ja mustavalkoisisi koiriksi. Pääsaarea asuttivat juuri nämä mustavalkoiset landseerien esi-isät. Molemmat tyypit olivat alkujaan samaa rotua, mutta kehittyivät hiljalleen omiin suuntiinsa. Valkomustia koiria tuotiin paljon Manner-Eurooppaan ja tästä syystä landseeria kutsutaan myös mannermaiseksi koiraksi. Mustat matalaraajaiset newfoundlandinkoirat saavuttivat suuren suosion ja alkuperäiset korkeampiraajaiset ja mustavalkoiset koirat menettivät tätä. Newfoundlandinkoira saikin 1886 Englannissa rotumääritelmän ja tämän jälkeen alkuperäisiä mustavalkoisia koiria ei enää pidetty puhdasrotuisina. Osa kasvattajista piti kuitenkin kiinni alkuperäisistä linjoista ja 1961 landseerkin sai oman rotumääritelmänsä. Landseer sai nimensä taidemaalari Sir Edwin Landseerin mukaan, joka ikuisti ehkä tunnetuimman landseerin Paul Pryn, joka isäntänsä kanssa pelasti merihätään joutuneita. Rotumääritelmän jälkeen landseer on hiljalleen kasvattanut suosiotaan FCI-maissa, mutta yhä jotkut sekoittavat landseerit mustavalkoisiin newfoundlandinkoiriin.
Landseerit ovat miellyttämisenhaluisia, avoimia ja ihmisystävällisiä koiria. Rotu saattaa kuitenkin olla dominoiva ja varsinkin urokset ottavat koiralaumassa helposti johtajan paikan. Vaikka rodulla ei varsinaista vahtikoiran taipumusta olekaan, se saattaa puolustaa isäntäperhettään halukkaasti. Rotu on mainio koulutettava ja soveltuu siksi, myös muihinkin tehtäviin, kuin vain vepeen. Landseer on myös varsin varmahermoinen rotu, joka tulee toimeen oikein hyvin lasten kanssa. Valitettavasti rodussa ilmenee jonkin verran myös arkuutta ja vihaisuutta.
FCI:n
24.08.1960 hyväksymän
rotumääritelmän mukainen.
Käännös SKL – FKK:n hyväksymä 03.05.1990
Mannermainen rotu.
YLEISVAIKUTELMA
Landseerin tulee antaa vaikutelma suuresta, voimakkaasta, tasapainoisesti rakentuneesta koirasta. Erityisesti uroksella on suhteellisesti korkeammat raajat kun newfoundlandinkoiralla. Lihaksikkaiden raajojen liikkeet ovat kevyet ja maatavoittavat.
PÄÄ
Pään on oltava leveä ja massiivinen, niskakyhmy selvä. Otsapenkereen on oltava selvä, ei kuitenkaan niin jyrkkä kun bernhardinkoiralla. Kuonon pituus on yhtä suuri kuin syvyys kuonon tyvessä. Huulet kuivat, mahdollisimman tiiviit, ei kuolaavat; ylähuuli peittää kevyesti alahuulen. Kohtuullisen voimakkaat posket, jotka liittyvät vähitellen kapenevaan kuono-osaan. Kirsu ja huulet mustat. Rypytön pää, jossa lyhyt ja hieno karva.
SILMÄT
Mantelinmuotoiset, keskikokoiset, suhteellisen syvällä sijaitsevat. Väriltään ruskeat tai tummanruskeat. Vaaleanruskea väri hyväksyttävä. Vilkkuluomi ei saa näkyä. Ystävällinen ilme.
KORVAT
Keskisuuret, kolmiomaiset, ulottuen silmän sisäkulmaan saakka. Alhaalta vähän pyöristyneet. Korkealle, ei kuitenkaan liian taakse kiinnittyneet, sileästi ja tiiviisti päänmyötäiset. Hieno, lyhyt karvapeite. Pitempi karvoitus vain korvan takaosassa.
PURENTA
Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat suorassa kulmassa luihin nähden.
KAULA
Kaula poikkileikkaukseltaan soikea, lihaksikas ja voimakas. Lähes yhtä pitkä kuin pää. Löysä kaulanahka ei toivottu.
ETURAAJAT
Eturaajat suorat, hyvin kulmautuneet. Kyynärpäät tiiviit. Liikkeet kevyen joustavat.
RUNKO
Rungon pituus noin kaksi kertaa pään pituus. Selkä jäntevä ja suora, hyvin leveä ja syvä. Voimakkaasti kaartuvat kylkiluut. Vatsalinja vain hieman nouseva. Selvästi erottuva kuve. Lantio on leveä, voimakas ja lihaksikas.
TAKARAAJAT
Takaraajojen luusto ja lihaksisto vahva. Reisi leveä. Liikkeet vapaat ja joustavat.
KÄPÄLÄT
Käpälät ovat suuret, tiiviit ns.kissankäpälät. Ei uloskiertyneet. Varpaiden välissä oltava vahvat räpylät melko pitkälle varpaiden kärkiin ulottuen.
HÄNTÄ
Vahva, korkeintaan vähän alle kinnerkulman ulottuva, tuuheakarvainen, ei kuitenkaan lippumainen. Koiran seistessä rauhallisesti on hännän oltava riippuva, kärki saa hieman kaartua. Koiran liikkuessa hännän kärki saa olla hieman kaarella suoraan ylöspäin.
KARVAPEITE
Karvan on oltava päätä lukuunottamatta pitkää, mahdollisimman sileää, tiheää ja hienolta tuntuvaa. Kauttaaltaan pohjavillaa, ei kuitenkaan niin tiheää kuin newfoundlandinkoiralla. Hieman aaltoileva peitinkarva selässä ja reisissä sallittua. Kun turkkia harjataan vastakarvaan, on sen palauduttava entiseen asentoonsa.
VÄRI
Pohjaväri on puhtaan valkoinen, jossa epäsäännöllisen muotoisia mustia läiskiä rungossa ja lanneosassa. Kaula, eturinta, vatsa, raajat ja häntä ovat valkoisia. Pää on musta. Luonteenomaista on valkea kuono-osa ja valkea, symmetrinen, ei liian leveä läpikulkeva otsapiirto. Epäpuhdas valkea ei ole virhe, mutta ei toivottavaa.
KOKO
Säkäkorkeus uroksella 72 – 80 cm, nartuilla 67 – 72 cm. Pienet poikkeamat ylös- tai alaspäin voidaan hyväksyä.
VIRHEET
Selvät vaaleat, rikin- tai harmaankeltaiset silmät sekä liian lähekkäin sijaitsevat silmät. Heikko selkä, notkoselkä, veltto lanne, liian lyhyt rintakehä ja voimakkaasti nouseva vatsaviiva. Puutteelliset kulmaukset sekä pihtikinttuisuus.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET
Kannukset, mutkahäntä tai selän päällä rullalla kannettu häntä.
Käännös SKL – FKK:n hyväksymä 03.05.1990
Mannermainen rotu.
YLEISVAIKUTELMA
Landseerin tulee antaa vaikutelma suuresta, voimakkaasta, tasapainoisesti rakentuneesta koirasta. Erityisesti uroksella on suhteellisesti korkeammat raajat kun newfoundlandinkoiralla. Lihaksikkaiden raajojen liikkeet ovat kevyet ja maatavoittavat.
PÄÄ
Pään on oltava leveä ja massiivinen, niskakyhmy selvä. Otsapenkereen on oltava selvä, ei kuitenkaan niin jyrkkä kun bernhardinkoiralla. Kuonon pituus on yhtä suuri kuin syvyys kuonon tyvessä. Huulet kuivat, mahdollisimman tiiviit, ei kuolaavat; ylähuuli peittää kevyesti alahuulen. Kohtuullisen voimakkaat posket, jotka liittyvät vähitellen kapenevaan kuono-osaan. Kirsu ja huulet mustat. Rypytön pää, jossa lyhyt ja hieno karva.
SILMÄT
Mantelinmuotoiset, keskikokoiset, suhteellisen syvällä sijaitsevat. Väriltään ruskeat tai tummanruskeat. Vaaleanruskea väri hyväksyttävä. Vilkkuluomi ei saa näkyä. Ystävällinen ilme.
KORVAT
Keskisuuret, kolmiomaiset, ulottuen silmän sisäkulmaan saakka. Alhaalta vähän pyöristyneet. Korkealle, ei kuitenkaan liian taakse kiinnittyneet, sileästi ja tiiviisti päänmyötäiset. Hieno, lyhyt karvapeite. Pitempi karvoitus vain korvan takaosassa.
PURENTA
Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat suorassa kulmassa luihin nähden.
KAULA
Kaula poikkileikkaukseltaan soikea, lihaksikas ja voimakas. Lähes yhtä pitkä kuin pää. Löysä kaulanahka ei toivottu.
ETURAAJAT
Eturaajat suorat, hyvin kulmautuneet. Kyynärpäät tiiviit. Liikkeet kevyen joustavat.
RUNKO
Rungon pituus noin kaksi kertaa pään pituus. Selkä jäntevä ja suora, hyvin leveä ja syvä. Voimakkaasti kaartuvat kylkiluut. Vatsalinja vain hieman nouseva. Selvästi erottuva kuve. Lantio on leveä, voimakas ja lihaksikas.
TAKARAAJAT
Takaraajojen luusto ja lihaksisto vahva. Reisi leveä. Liikkeet vapaat ja joustavat.
KÄPÄLÄT
Käpälät ovat suuret, tiiviit ns.kissankäpälät. Ei uloskiertyneet. Varpaiden välissä oltava vahvat räpylät melko pitkälle varpaiden kärkiin ulottuen.
HÄNTÄ
Vahva, korkeintaan vähän alle kinnerkulman ulottuva, tuuheakarvainen, ei kuitenkaan lippumainen. Koiran seistessä rauhallisesti on hännän oltava riippuva, kärki saa hieman kaartua. Koiran liikkuessa hännän kärki saa olla hieman kaarella suoraan ylöspäin.
KARVAPEITE
Karvan on oltava päätä lukuunottamatta pitkää, mahdollisimman sileää, tiheää ja hienolta tuntuvaa. Kauttaaltaan pohjavillaa, ei kuitenkaan niin tiheää kuin newfoundlandinkoiralla. Hieman aaltoileva peitinkarva selässä ja reisissä sallittua. Kun turkkia harjataan vastakarvaan, on sen palauduttava entiseen asentoonsa.
VÄRI
Pohjaväri on puhtaan valkoinen, jossa epäsäännöllisen muotoisia mustia läiskiä rungossa ja lanneosassa. Kaula, eturinta, vatsa, raajat ja häntä ovat valkoisia. Pää on musta. Luonteenomaista on valkea kuono-osa ja valkea, symmetrinen, ei liian leveä läpikulkeva otsapiirto. Epäpuhdas valkea ei ole virhe, mutta ei toivottavaa.
KOKO
Säkäkorkeus uroksella 72 – 80 cm, nartuilla 67 – 72 cm. Pienet poikkeamat ylös- tai alaspäin voidaan hyväksyä.
VIRHEET
Selvät vaaleat, rikin- tai harmaankeltaiset silmät sekä liian lähekkäin sijaitsevat silmät. Heikko selkä, notkoselkä, veltto lanne, liian lyhyt rintakehä ja voimakkaasti nouseva vatsaviiva. Puutteelliset kulmaukset sekä pihtikinttuisuus.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET
Kannukset, mutkahäntä tai selän päällä rullalla kannettu häntä.
Ulkoasun & tekstien ©Virtuaalinen
newfoundlandinkoira- & landseeryhdistys