Newfoundlandinkoira on massiivinen, vahvarunkoinen, lihaksikas ja näyttävä koira. Newfoundlandinkoiraa on käytetty taakkojen vetämiseen niin vedessä kuin maallakin, nykyään se lienee suurimmaksi osaksi seurakoirana. Rodun vesirakkaus heijastuu rakenteeseen: newfoundlandikoiran häntä toimii eräänlaisena peräsimenä, joten sen on oltava vahva ja tyvestä leveä. Sekä newfoundlandinkoiralla, että landseerilla on varpaiden välissä räpylät, jotka helpottavat uimista. Suomessa on selvät erot näiden kahden rodun välillä, esim. landseereilla on korkeammat raajat kuin newfoundlandinkoirilla ja landseerit on roduista kevyempi. Vaikka newfoundlandinkoiriakin on mustavalkoisia landseerien ja näiden koirien väritykset ovat erilaiset, eroja löytyy myös luonteesta: landseer on roduista vilkkaampi.

Newfoundlandinkoira on vanha rotu, joka on saanut nimensä Newfoundlandin saarien mukaan. Rotu ei kuitenkaan ole näiltä saarilta peräisin, vaan sen alkuperä on hämärän peitossa useiden erilaisten tarujen vuoksi. Newfoundlandin saarilla rotu kuitenkin kehittyi nykyiseen muotoonsa. Newfoundlandin saarilla eläneet koirat risteytyivät viikinkien koirien kanssa, joiden epäillään olleen karjalankarhukoiria ja lapinkoiria. Tämän jälkeen rotu jäi eristyksiin saarille ja kehittyi omaksi rotutyypikseen, tähän ajanjaksoon tiedetään myös mahtuvan sadanpolven sukusiitos. Kun saaren asuttaminen alkoi 1500-luvulla omaksi rotutyypikseen vakiintunut koira sekoittautui useiden muiden rotujen kanssa, näihin rotuihin uskotaan kuuluneen mm. suurempi muunnelma pyreneittenkoirasta, portugalinvesikoira, ajavia koiria ja spanieleita. Koko historiansa ajan newfoundlandinkoira on ollut työkoira, joka on tehnyt monenlaisia töitä niin vedessä kuin maallakin. Suuret mustat "koirat Newfoundlandista" saivat suuren suosion ja koiria tuotiin Newfoundlandinsaarilta ahkeraan tahtiin. Saaren oma kanta tyrehtyi 1800-luvun puolivälissä. Rodun tiedetään esiintyneen ensimmäisen kerran näyttelyssä Englannissa vuonna 1860 ja newfoundlandinkoira virallistettiin 1878.

Newfoundlandinkoirat ovat landseereita rauhallisempia ja selvästi hyväntahtoisia ja lempeitä. Rotu tunnetaankin aidosta ystävällisyydestään. Newfoundlandinkoirat ovat iloisia ja kekseliäitä koiria. Rodun ilme jo viestii luonnetta newfoundlandinkoira on kovan tason pelastaja, joka osaa paneutua työhönsä ihailtavalla määrätietoisuudella. Newfoundlandinkoira on hyväsydäminen ja elämää rakastava rotu, jonka sydämestä löytyy tilaa kaikille ja kaikelle. Newfoundlandinkoira sopii hyvin lasten kaveriksi.



Alkuperämaa: Kanada
Vastuumaa: FCI
(Hyväksytty: FCI 29.10.1996, käännös SKL-FKK 15.1.1997)

KÄYTTÖTARKOITUS
Raskaiden taakkojen vetämiseen tarkoitettu vetokoira sekä vesikoira.

LYHYT HISTORIAOSUUS
Rotu on kotoisin Newfoundlandin saarelta. Se polveutuu paikallisista koirista ja viikinkien vuoden 1100 jälkeen maahantuomista suurista mustista karhukoirista. Eurooppalaisten kalastajien mukanaan tuomat monet uudet rodut auttoivat newfoundlandinkoiran kehittämisessä ja elvyttämisessä. Olennaiset rotuominaisuudet kuitenkin säilyivät. Kun siirtokuntien perustaminen saarelle alkoi vuonna 1610, newfoundlandinkoira oli jo suureksi osaksi saanut käyttötarkoitukseensa soveltuva rakenteen ja luontaisen käytöksen. Näiden ominaisuuksen ansiosta se pystyi kestämään äärimmäisen ankaria ilmasto- ja meriolosuhteita vetäessään raskaita taakkoja maalla tai toimiessaan vesi- ja pelastuskoirana.

YLEISVAIKUTELMA
Newfoundlandinkoira on massiivinen, vahvarunkoinen ja lihaksikas koira, jolla on tasapainoiset liikkeet.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA
Rungon pituus mitattuna lapojen kärjestä istuinluun kärkeen on suurempi kuin säkäkorkeus. Runko on tiivis. Nartun runko voi olla hieman pitempi eikä niin massiivinen kuin uroksen. Etäisyys säästä rintakehän syvimpään kohtaan on hieman suurempi kuin rintakehän alaosasta maahan.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE
Ilmeestä heijastuu hyväntahtoisuus ja lempeys. Newfoundlandinkoira on arvokkaan iloinen ja kekseliäs sekä tunnettu aidosta yställisyydestään ja rauhallisuudestaan.

PÄÄ
Pää:  Massiivinen. Nartun pään rakenne on sama kuin uroksen, mutta se ei ole yhtä jykevä.
Kallo-osa:  Leveä; päälaki on hieman kaartuva ja niskakyhmy voimakkaasti kehittynyt.
Otsapenger:  Selvästi havaittava mutta ei koskaan jyrkkä.
Kirsu:  Suuri ja hyvin pigmentoitunut. Sieraimet ovat hyvin kehittyneet. Mustilla ja valkomustilla koirilla kirsu on musta, ruskeilla ruskea.
Kuono-osa:  Ehdottomasti neliömäinen, syvä, kohtuullisen lyhyt, lyhyen ja hienon karvan peittämä sekä rypytön.
Huulet:  Suupielet ovat selvästi havaittavat, mutta eivät ylikorostuneet.
Purenta: Leikkaava tai tasapurenta.
Posket:  Pehmeät.
Silmät: Suhteellisen pienet, kohtuullisen syvällä sijaitsevat ja etäällä toisistaan. Sidekalvoa ei ole näkyvissä. Mustilla ja valkomustilla koirilla väriltään tummanruskeat, ruskeilla sallitaan vaaleammat sävyt.
Korvat:  Suhteellisen pienet, kolmiomaiset, pyöreäkärkiset, kallon takasivulle kiinnittyneet ja päänmyötäiset. Kun aikuisen koiran korvaa vedetään eteenpäin, korvalehden kärki ulottuu saman puoleisen silmän sisänurkkaan.

KAULA
Vahva, lihaksikas, hyvin lapoihin kiinnittynyt ja tarpeeksi pitkä, jotta pään asento on ylväs. Ei runsaasti löysää kaulanahkaa.

RUNKO
Runko:  Luusto on kauttaaltaan massiivinen. Sivulta katsottuna runko on syvä ja voimakas.
Ylälinja:  Vaakasuora ja kiinteä säästä lantioon.
Selkä:  Leveä.
Lanne:  Vahva ja lihaksikas.
Lantio:  Leveä ja viisto noin 30º:en kulmassa.
Rintakehä:  Leveä, täyteläinen ja syvä. Kylkiluut ovat hyvin kaareutuneet.
Alalinja ja vatsa:  Vatsaviiva on lähes suora, ei koskaan ylöspäin kohoava.

HÄNTÄ
Newfoundlandinkoira käyttää häntäänsä peräsimenä uidessaan. Siksi häntä on vahva ja tyvestään leveä. Koiran seistessä häntä riippuu suorana mahdollisesti hieman kärjestään kaartuneena ulottuen kintereeseen tai hieman sen alapuolelle. Koiran liikkuessa tai innostuessa häntä nousee selkälinjan tasolle hieman ylöspäin kaartuvana, mutta ei saa kiertyä selän päälle tai kaartua takaraajojen väliin.

RAAJAT
Eturaajat
Yleisvaikutelma:  Eturaajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset sekä kävellessä että hitaassa ravissa.
Lavat:  Erittäin lihaksikkaat ja taakse sijoittuneet.
Kyynärpäät:  Rintakehän myötäiset.
Välikämmenet:  Hieman viistot.
Käpälät:  Suuret ja sopusuhtaiset runkoon nähden, selvästi pyöristyneet ja tiiviit. Varpaat ovat vahvaat ja tiiviisti yhdessä ja niiden välissä on räpylät.
Takaraajat
Yleisvaikutelma:  Newfoundlandinkoiran takaosan rakenne on ensisijaisen tärkeä, sillä työntövoima, jota tarvitaan taakkojen vetämiseen, uimiseen ja maantavoittaviin liikkeisiin on pääasiassa riippuvainen takaosasta. Lantioluun tulee olla vahva, leveä ja pitkä.
Reidet:  Leveät ja lihaksikkaat.
Polvet:  Hyvin kulmautuneet, mutta eivät niin että vaikutelma olisi ylikulmautunut.
Sääret:  Vahvat ja melko pitkät.
Kintereet:  Melko lyhyet, matalat, etäällä toisistaan ja yhdensuuntaiset, eivät sisä- eivät ulkokierteiset.
Käpälät:  Vahvat ja tiiviit. Mahdolliset kannukset tulee poistaa.

Liikkeet:  Newfoundlandinkoiran eturaajan askel on pitkä ja takaraajan työntö voimakas, mikä antaa vaikutelman vaivattomasta liikunnasta. Lievä selän rullaus on luonnollista. Vauhdin lisääntyessä raajat lähenevät keskiviivaa ylälinjan pysyessä suorana.

KARVAPEITE
Karva:  Kaksinkertainen ja vettähylkivä. Peitinkarva on kohtalaisen pitkää ja suoraa, ei lainkaan kiharaa. Lievä laineikkuus on sallittua. Pohjavilla on pehmeää ja tiheää, talvisin tiheämpää kuin kesällä, mutta aina havaittavissa jonkin verran takaosassa ja rinnassa. Pään, kuonon ja korvien karva on lyhyttä ja hienoa. Etu- ja takaraajat ovat hapsuiset. Häntä on kauttaaltaan pitkä- ja tuuheakarvainen, mutta karvoitus ei ole viirimäinen. Karvapeitteen trimmausta ja leikkausta ei suosita
Väri:  Musta, valkomusta ja ruskea.
Musta:  Perinteinen väri on musta. Värin tulee olla mahdollisimman tasainen, hieman auringon polttama sävy sallitaan. Valkoiset merkit rinnassa, varpaissa ja / tai hännän päässä ovat sallitut.
Valkomusta:  Tämä väritys on rodulle historiallisesti merkittävä. Toivotuin värijakauma: Musta pää, jossa mieluiten kuonoon asti ulottuva valkoinen "pläsi", symmetrinen musta satula, musta lantio ja hännän tyvi. Muut osat ovat valkoiset ja niissä voi esiintyä vain vähäisessä määrin pilkkuja.
Ruskea:  Ruskea väri vaihtelee suklaanruskesta pronssiin. Valkoiset merkit rinnassa, varpaissa ja / tai hännän päässä ovat sallitut.

Näyttelyissä kaikki värit kilpailevat samassa luokassa.

KOKO JA PAINO
Säkäkorkeus:  Keskikorkeus on täysikasvuisilla uroksilla 71 cm ja nartuilla 66 cm.
Paino:  Keskipaino on uroksilla noin 68 kg ka nartuilla noin 54 kg. Suuri koko on toivottava edellyttäen että rodunomainen sopusuhtaisuus, voimakas rakenne ja oikeanlaiset liikkeet säilyvät.

VIRHEET
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

Yleisvaikutelma: Ilmavuus ja massattomuus.
Luuston rakenne: Veltto olemus ja hento luusto.
Luonne: Aggressiivisuus tai arkuus.
Pää: Kapea.
Kuono-osa: Suippo tai pitkä.
Huulet: Ylikorostuneet.
Silmät: Pyöreät, ulkonevat tai väriltään keltaiset, voimakkaasti näkyvä sidekalvo.
Selkä: Köyry, pehmeä tai painunut.
Häntä: Lyhyt, pitkä tai koukkuhäntä, kiertynyt hännänpää.
Eturaajat: Painuneet ranteet, hajavarpaat, sisä- tai ulkokierteiset käpälät, räpylöiden puuttuminen varpaiden välistä.
Takaraajat: Suorat polvet, pihtikinttuisuus, länkisäärisyys ja sisäkierteiset käpälät.
Liikkeet: Sipsuttavat, laahustavat, sivuttain etenevät, liian kapeat tai kerhäävät, ristiinastuminen eturaajoilla, ulos- tai korostuneesti sisäänkiertyvät etukäpälät, hackney liikkeet (korkea etuaskel) ja peitsaus.
Karvapeite: Täysin avonainen. Pohjavillan puute

Hylkäävät virheet
Huono luonne. Ylä-, ala- tai vino purenta. Lyhyt ja litteä karvapeite. Muut kuin valkoiset värimerkit mustilla tai ruskeilla koirilla, muut värit kuin musta, valkomusta ja ruskea.

HUOM! Uroksilla tulle olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
Ulkoasun & tekstien ©Virtuaalinen newfoundlandinkoira- & landseeryhdistys